{"id":198,"date":"2021-11-17T13:45:08","date_gmt":"2021-11-17T13:45:08","guid":{"rendered":"http:\/\/www.bujin.fi\/?p=198"},"modified":"2026-03-13T16:44:32","modified_gmt":"2026-03-13T14:44:32","slug":"ken-tachi-katana","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/www.bujin.fi\/en\/ken-tachi-katana\/","title":{"rendered":"Ken, Tachi, Katana"},"content":{"rendered":"

Japanilainen miekka on kehittynyt historian aikana ensin suorasta tsurugi<\/em>sta \/ ken<\/em>ist\u00e4 ratsuv\u00e4en suosimaan tachi<\/em>in ja siit\u00e4 katana<\/em>an. Tsurugi<\/em>a k\u00e4ytettiin Japanissa Kofun<\/em>-kaudelta (300-538 jaa.) aina Heian<\/em>-kaudelle (794-1185 jaa.) saakka. Miekan k\u00e4yt\u00f6st\u00e4 edell\u00e4mainitulta ajanjaksolta ei ole kuitenkaan selvinnyt perim\u00e4tietoa tai dokumentteja. Nyky\u00e4\u00e4n tsurugi<\/em>n kaltainen suora miekka yhdistet\u00e4\u00e4n Japanin mytologiaan ja sit\u00e4 k\u00e4ytet\u00e4\u00e4n uskonnollisena symbolina. Kuuluisin tsurugi <\/em>on Kusanagi-no-Tsurugi<\/em> (ruohoa leikkaava miekka), joka on yksi kolmesta keisarillisen vallan artefakteista ja edustaa rohkeutta.<\/p>\n\n\n\n

\n
\n
\"\"<\/figure>\n<\/div>\n\n\n\n
\n
\"\"
Diagrammin tuottanut Jaakko Honkanen<\/sub><\/figcaption><\/figure>\n<\/div>\n<\/div>\n\n\n\n

Ancient Japanese swords\/blades can be divided based on age using the classification system below:
– J\u014dkot\u014d<\/em> (antiikin miekat, ennen 900 jaa.)
– Kot\u014d<\/em> (vanhat miekat, 900 \u2013 1596 jaa.)
– Shint\u014d<\/em> (uudet miekat, 1596 \u2013 1780 jaa.)
– Shinshint\u014d<\/em> (uudemmat miekat, 1781 \u2013 1876 jaa.)
– Gendait\u014d<\/em> (modernit miekat, 1876 jaa. \u2013 nykyp\u00e4iv\u00e4)<\/p>\n\n\n\n

Heian<\/em>-kaudella Japanissa k\u00e4ytettiin useampaa erilaista miekkatyyppi\u00e4. Tsurugi <\/em>ja yksiter\u00e4inen suora miekka chokut\u014d <\/em>olivat saapuneet manner-Kiinasta tai saaneet vahvasti vaikutteita manner-Kiinan miekoista. Warabitet\u014d <\/em>on todenn\u00e4k\u00f6isesti ollut varhainen miekkamalli, joka oli paikallinen Japanissa. T\u00e4st\u00e4 miekkatyypist\u00e4 kehittyi tachi<\/em>n edelt\u00e4j\u00e4 kenukigata-tachi<\/em>. Warabitet\u014d<\/em> oli leve\u00e4, lyhyt ja yksiter\u00e4inen miekka, jonka kahva ja ter\u00e4 oli taottu yhten\u00e4isest\u00e4 palasta ter\u00e4st\u00e4 eik\u00e4 kahvassa ollut puuosia. Kenukigata-tachi<\/em> puolestaan oli muodoltaan jo paljon l\u00e4hemp\u00e4n\u00e4 tachi<\/em>a, sill\u00e4s se oli ohuempi ja pidempi. Warabitet\u014d<\/em>n tavoin sen kahva oli taottu osana ter\u00e4\u00e4 eik\u00e4 k\u00e4densijassa ollut puuosia. Sen sijaan kahvassa oli ontto keskusta, joka muistuttaa kenuki<\/em>a, perinteist\u00e4 hiuspinsetti\u00e4. Kenukigata-tachi<\/em>ssa oli my\u00f6s ensimm\u00e4ist\u00e4 kertaa japanilaiselle miekalle tyypillinen viisi- tai kahdeksankulmainen miekan poikkileikkaus, shinogi-zukuri<\/em>.<\/p>\n\n\n\n

Kun kenugigata-tachi<\/em>n kahvan ruoto eli nakago<\/em> kehittyi, siihen kiinnitettiin mekugi<\/em>-tapilla tsuka<\/em> eli kahva, josta syntyi varsinainen tachi<\/em>-miekka, erityisesti ratsuv\u00e4en tarpeisiin. Ratsuja k\u00e4ytt\u00e4vien samuraitten p\u00e4\u00e4ase oli ensin jousipyssy, sek\u00e4 my\u00f6hemmin keih\u00e4s ja naginata<\/em>, ja tachi<\/em> oli l\u00e4pi historian vara-aseen roolissa. Tachia<\/em> kannetaan vy\u00f6ll\u00e4 ter\u00e4 alasp\u00e4in roikkuen, joka mahdollistaa helpotetun miekan vet\u00e4misen hevosen sel\u00e4ss\u00e4. Pelk\u00e4n ter\u00e4n, josta puuttuu kahva, voi tunnistaa tachi<\/em>ksi sep\u00e4n allekirjoituksesta mei<\/em>’st\u00e4, joka japanilaisissa miekoissa kaiverretaan nakago<\/em>on osoittamaan k\u00e4ytt\u00e4j\u00e4st\u00e4 poisp\u00e4in niin sanotulle omote<\/em>-puolelle. Er\u00e4s tapa erottaa katana<\/em> – jota kannettaan ter\u00e4 yl\u00f6sp\u00e4in – ja tachi<\/em> toisistaan on siis sep\u00e4n allekirjoituksista, jotka ovat p\u00e4invastaisilla puolilla toisiinsa n\u00e4hden. Ratsuv\u00e4en k\u00e4ytt\u00e4m\u00e4 tachi<\/em> on p\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4r\u00e4isesti yhden k\u00e4den viiltomiekka, jota voidaan k\u00e4ytt\u00e4\u00e4 my\u00f6s kahdella k\u00e4dell\u00e4.<\/p>\n\n\n\n

Kamakura<\/em>-kaudella (1185\u20131333 jaa.) mongolit yrittiv\u00e4t valloittaa Japania , mik\u00e4 aikaansai merkitt\u00e4v\u00e4\u00e4 kehityst\u00e4 miekkojen valmistustekniikoissa. Gor\u014d Ny\u016bd\u014d Masamune \u2014 joka edusti S\u014dsh\u016b-tyyli\u00e4 tai -sep\u00e4npajaa \u2014 tutki taistelussa v\u00e4\u00e4ntyneit\u00e4 ja katkenneita teri\u00e4, ja l\u00f6yt\u00f6jens\u00e4 perusteella kehitti miekantakomistyylin, jossa kovan hiiliter\u00e4ksisen ytimen sivuihin ahjohitsataan pehme\u00e4mp\u00e4\u00e4 ter\u00e4st\u00e4. H\u00e4n kehitti my\u00f6s vallankumouksellisia karkaisu- ja l\u00e4mp\u00f6k\u00e4sittelymenetelmi\u00e4. T\u00e4m\u00e4 uusi tyyli mahdollisti leikkuuter\u00e4n valmistamisen, joka on merkitt\u00e4v\u00e4sti kovempi (rockwell-kovuusasteikolla 60) kuin vastaavat eurooppalaiset miekat (yleens\u00e4 rockwell-asteikolla 48-52). Riitt\u00e4v\u00e4n joustavan ja pehme\u00e4mm\u00e4n mune<\/em>n eli miekan sel\u00e4n (rockwell-asteikolla 40) takia se ei kuitenkaan ole vaarassa katketa. Masamune my\u00f6s loivensi valmistamansa tachi<\/em>n kaarta ja pidensi sen pistok\u00e4rke\u00e4, parantaen miekan pisto- ja leikkausominaisuuksia. Tachi <\/em>pysyi k\u00e4yt\u00f6ss\u00e4 katana<\/em>n rinnalla erityisesti korkea-arvoisten komentajien aseena, merkkin\u00e4 heid\u00e4n asemastaan.<\/p>\n\n\n\n

Katana <\/em>kehittyi jalan taistelevien alempiarvoisten samuraitten kantamasta sasuga <\/em>(\u523a\u5200) -veitsest\u00e4. My\u00f6s korkea-arvoisten ratsastavien samuraitten koshigatana<\/em>-veitsi saattoi antaa vaikutteita katana<\/em>lle. Jalkaisin taistelevat samurait kantoivat Kamakura<\/em>-kaudella usein naginata<\/em>a p\u00e4\u00e4aseenaan, ja sasuga-<\/em>veist\u00e4 vara-aseena. Nanboku-ch\u014d<\/em>-kaudella (1336\uff0d1392 jaa.) pitk\u00e4t aseet kuten kahden k\u00e4den miekat \u014ddachi <\/em>and nodachi<\/em> olivat suosittuja, ja sasuga<\/em> piteni pikkuhiljaa katana<\/em>n mittaiseksi. Katana<\/em>na voidaan perinteiststi pit\u00e4\u00e4 vy\u00f6ll\u00e4 ter\u00e4 yl\u00f6sp\u00e4in kannettavaa, viiltoon ja pist\u00e4miseen soveltuvaa miekkaa, jonka pituus on yli 2 shaku<\/em>a (noin 60 cm). Vasta 1400-luvun alussa sep\u00e4t vaihtoivat mei<\/em>-allekirjoituksen puolta miekan ruodossa, koska miekkoja alettiin yh\u00e4 yleisemmin kantamaan ter\u00e4 yl\u00f6sp\u00e4in vy\u00f6ll\u00e4 katana<\/em>n mukaisesti. Termin\u00e4 katana <\/em>on hiukan harhaanjohtava, sill\u00e4 se itseasiassa tarkoittaa mit\u00e4 tahansa yksiter\u00e4ist\u00e4 k\u00e4yr\u00e4\u00e4 miekkaa, esimerkiksi mm. sapelia. Uchigatana <\/em>on oikea termi aseelle, joka yleisesti tunnetaan l\u00e4nsimaissa japanilaisena katana<\/em>na. Sodank\u00e4ynti historian saatossa muuttui yh\u00e4 enemm\u00e4n suurien armeijoiden v\u00e4liseksi sodank\u00e4ynniksi, jossa keih\u00e4s syrj\u00e4ytti naginata<\/em>n, ja 1500-luvun lopulla portugalilaiset toivat tuliaseen Japaniin, katana<\/em> lopulta syrj\u00e4ytti tachi<\/em>n. T\u00e4ss\u00e4 yhteydess\u00e4 ja pitk\u00e4\u00e4n t\u00e4m\u00e4n j\u00e4lkeen monta tachi<\/em>a leikattiin nakago<\/em>sta lyhyemm\u00e4ksi, jotta niist\u00e4 saatiin tehty\u00e4 katana<\/em>n mittaisia, prosessi josta k\u00e4ytet\u00e4\u00e4n termi\u00e4 suriage<\/em> (\u78e8\u4e0a\u3052).<\/p>\n\n\n\n

Muromachi<\/em>-kaudella (1336-1573 jaa.) aseita oli helposti saatavilla, ja maanviljelj\u00e4t, kyl\u00e4l\u00e4iset ja munkit saivat kantaa ja omistaa miekkoja. Vuonna 1588 Toyotomy Hideyoshi kielsi aseiden hallussapidon maanviljelij\u00f6ilt\u00e4, ja pani t\u00e4yt\u00e4nt\u00f6\u00f6n miekkajahdin, jossa miekat takavarikoitiin v\u00e4kisin heilt\u00e4.<\/p>\n\n\n\n

Edo<\/em>-kaudella (1603\u20131867 jaa.), Japanin sis\u00e4llissotien p\u00e4\u00e4tytty\u00e4 vuonna 1638, Tokugawa bakufu<\/em>, eli Tokugawa-sotilashallinto m\u00e4\u00e4r\u00e4si, ett\u00e4 samuraitten oli kannettava kahta miekkaa, katana<\/em>a ja wakizashi<\/em>a. Sotilashallinto s\u00e4\u00e4to my\u00f6s lain, joka rajoitti n\u00e4iden miekkojen pituutta. Katana <\/em>ei saanut olla pidempi kuin 84.8 cm, kun taas\u00a0wakizashi<\/em> sai olla enint\u00e4\u00e4n 51.5 cm pitk\u00e4. N\u00e4it\u00e4 rajoituksia muutettiin vuonna 1712, jolloin katana<\/em>n uudeksi pituudeksi s\u00e4\u00e4dettiin 87.6 cm, ja wakizashin 54.5 cm. Ajan my\u00f6t\u00e4 katana<\/em>n standardipituudeksi muodostui 70 cm. Ennen rajoituksia japanilaisten miekkojen pituus vaihteli merkitt\u00e4v\u00e4sti aikakauden, muodin sek\u00e4 k\u00e4ytt\u00e4j\u00e4n mieltymysten mukaisesti.<\/p>\n\n\n\n

Tokugawa-shogunaatti vaati, ett\u00e4 samuraitten tuli kantaa kahta miekkaa merkkin\u00e4 heid\u00e4n asemastaan, ja t\u00e4t\u00e4 asetelmaa kutsutaan daish\u014d<\/em>ksi. T\u00e4ss\u00e4 asetelmassa pitk\u00e4n miekan virkaa toimitti katana<\/em> ja lyhyt oli joko wakizashi<\/em> tai tant\u014d<\/em>. Sis\u00e4tiloihin, kotiin tai aatelisen tiluksille siirrettyess\u00e4 katana<\/em> luovutettiin palvelijalle, jonka teht\u00e4v\u00e4n\u00e4 oli huolehtia ja pit\u00e4\u00e4 kirjaa miekasta vierailun ajan. Miekat yleens\u00e4 s\u00e4ilytettiin siihen tarkoitukseen valmistetussa kaapissa sis\u00e4\u00e4ntulon l\u00e4hettyvill\u00e4. Lyhytt\u00e4 miekkaa puolestaan sai yleens\u00e4 kantaa mukanaan my\u00f6s sis\u00e4tiloissa.<\/p>\n\n\n\n

Bujinkanissa miekkatekniikat tulevat p\u00e4\u00e4s\u00e4\u00e4nt\u00f6isesti Kukishinden ryus<\/em>ta ja Togakure ryu<\/em>sta.<\/p>","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

Japanilainen miekka on kehittynyt historian aikana ensin suorasta tsurugista \/ kenist\u00e4 ratsuv\u00e4en suosimaan tachiin ja siit\u00e4 katanaan. Tsurugia k\u00e4ytettiin Japanissa Kofun-kaudelta (300-538 jaa.) aina Heian-kaudelle (794-1185 jaa.) saakka. Miekan k\u00e4yt\u00f6st\u00e4 edell\u00e4mainitulta ajanjaksolta ei ole kuitenkaan selvinnyt perim\u00e4tietoa tai dokumentteja. Nyky\u00e4\u00e4n tsurugin kaltainen suora miekka yhdistet\u00e4\u00e4n Japanin mytologiaan ja sit\u00e4 k\u00e4ytet\u00e4\u00e4n uskonnollisena symbolina. Kuuluisin tsurugi on […]<\/p>\n","protected":false},"author":1,"featured_media":262,"comment_status":"closed","ping_status":"closed","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[7],"tags":[13,11,25,22,23,24],"class_list":["post-198","post","type-post","status-publish","format-standard","has-post-thumbnail","hentry","category-aseet","tag-budo","tag-bujinkan","tag-japanilainen-miekka","tag-katana","tag-ken","tag-tatchi"],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/www.bujin.fi\/en\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/198","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/www.bujin.fi\/en\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/www.bujin.fi\/en\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.bujin.fi\/en\/wp-json\/wp\/v2\/users\/1"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.bujin.fi\/en\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=198"}],"version-history":[{"count":10,"href":"https:\/\/www.bujin.fi\/en\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/198\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":1057,"href":"https:\/\/www.bujin.fi\/en\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/198\/revisions\/1057"}],"wp:featuredmedia":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.bujin.fi\/en\/wp-json\/wp\/v2\/media\/262"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/www.bujin.fi\/en\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=198"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/www.bujin.fi\/en\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=198"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/www.bujin.fi\/en\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=198"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}