Kusari tarkoittaa ketjua. Bujinkanissa harjoittelemme kusarifundolla joka tunnetaan myös nimellä manrikigusari. Se on non 90 cm pitkä ketju (kusari), jonka päissä on pienet painot (fundo). Kusarifundoa sovelletaan usein tekniikoihin ja katoihin ikään kuin improvisoituna välineenä. Manrikigusari on peräisin Masaki ryusta jota Hatsumi harjoitteli ennen kuin tapasi Takamatsu sensein. Masaki ryun mukaan manrikigusarin/ kusarifundon kehitti Masaki Tarodayu Toshimitsu kun hänelle annettiin tehtäväksi vartioida Edo linnan Otemon porttia. Veren vuodattaminen oli kiellettyä linnassa, joten hän tarvitsi aseen, joka ei tuottanut haavoja. Manrikikusari tarkoittaa ketjua jolla on kymmentuhannen miehen voima.  

Togakure ryu opettaa Kyoketsu Shogen käyttöä, joka on vuoristoisessa maastossa liikkumiseen tarkoitettu väline, jota voidaan käyttää hätätilanteessa aseena. Siinä on tikarimainen pää (kunai), jonka puolessa välissä on koukku. Siihen kiinnittyy hiuksista tai hevosen jouhista tehty köysi, jonka toisessa päässä on metallirengas painona.

Bujinkanissa käytämme myös Kusari kamaa eli sirppiketjua. Kusari kaman sirppi on erityisesti sodankäyntiin suunniteltu eikä ole maatalous työkalu. Kusarikaman terästä on useita malleja, se muistuttaa usein hiukan eurooppalaista sotavasaraa, jonka reuna on teroitettu. Siihen oli kiinnitetty ketju, jonka toisessa päässä oli paino (fundo). On todennäköistä, että Kusari kama kehitettiin Muromachi kaudella (1336- 1573). Ketjun päässä olevaa painoa käytetään vastustajan iskemiseen eurooppalaisen flail aseen tapaisesti. Ketjua voidaan käyttää kietoutumaan vastustajan aseen ja ruumiinosien ympärille häiritsemään häntä tai kuristamaan. Kamasirpillä voidaan iskeä vastustajaa, leikata, torjua ja sitoa hänen asettaan.