Mikä on Ninja?
Alkuperäinen kuva on Bujinden Honbu Dojolta
Niin kauan kuin on ollut ihmisiä, on ollut myös sodankäyntiä ja tarvetta vakoilulle. Takamatsu sensein mukaan Japanin mytologian myyttiset hahmot Amenoshibinomikoto, Kume be ja Otomo käyttivät jo varhaista ninjutsua. Asuka-kaudelta (538- 710), Prinssi Shotoku Taisi 聖徳太子 (574 – 622) palkkasi Otomo no Hosohito 大伴細人 ninjaksi, siihen aikaan hänestä käytettiin shinobi-termiä.
Toisten tutkijoiden mukaan Jinshin Sodassa (672), Prinssi Oama (myöhemmin keisari Tenmu) määräsi uskotut soturinsa Murakuni Oyori, Mugetsu Kimihiro ja Wanibenoomi Kimiten salaa valmistautumaan sotaan. Heidän suorittamansa vakoilun takia heitäkin voitaisiin pitää aikansa ninjoina.
Vakoilusta ja tiedonkeruusta on saatavilla varsin vähän varhaisia aikalaislähteitä, näköjään yksityiskohdat haluttiin pitää salassa. Ninjat ja ninjutsu mainitaan ohimennen kylläkin useilla eri nimillä ja termeillä monissa aikalaislähteissä. Terminä ninja on varsin uusi lukemistapa vanhoihin kanjeihin, jotka alun perin luettiin shinobi. Shinobi tarkoittaa ”hän joka sietää/selviytyy”. Niiden lisäksi ninjoja nimitettiin eri aikoina ja eri lähteissä mm. termeillä: Ongyô no Mono – “Hän joka piilottaa muotonsa”, Musoku-nin – Hän joka syrjäyttää itsensä, Kanchô – ”He jotka liikkuvat tilojen välissä.” ja Iga no Mono – “Igan henkilöt”
Joissain tapauksissa rikollisia rekrytoitiin, suorittamaan vakoilu- ja sabotointitehtäviä. Eräs kuuluisa esimerkki on Hojo-klaania palvelleet Rappat. Rappa oli saanut rikollistaustastaan tarvittavat erikoistaidot tehtäviensä suorittamiseen, sen sijaan että hän olisi kasvanut samuraisuvussa, joka oli erikoistunut ninjutsuun kuten oli tapana Igan ja Kogan alueilla. Kuuluisin rappa oli Fuma Kotaro.
Ninjutsu sai ne piirteet, josta se nykyään tunnetaan Igan ja Kogan vuoristoisilla alueilla. Iga ja Koga ovat vuoristoista vaikeakulkuista aluetta keskellä Japanin pääsaarta Honshūa. Ne ovat kuitenkin sijainneet lähellä tärkeitä kaupunkeja Naraa, Kyotoa, Osakaa ja Nagoyaa. Vaikeakulkuisessa vuoristossa oli paljon luonnollisia puolustusasemia ja piilopaikkoja. Hyvin varhaisessa vaiheessa alue tuli tunnetuksi paikkana, josta vainotut ihmiset pystyivät hakemaan piilo- tai turvapaikkaa. Oli tyypillistä, että taistelussa hävinneen osapuolen kannattajia vainottiin ja moni hävitystä taistelusta selviytynyt hakeutui maanpakoon kyseiselle vuoristoseudulle. Igaan muodostui pieniä vuoristokyläyhteisöjä, joissa asui Jizamuraita eli viljelymaata omistavia pientilallisia itsenäisiä samuraita. Aikaisessa vaiheessa Igan alue oli Tōdai-ji temppelin hallinnassa. Siihen aikaan buddhistiset temppelit olivat poliittisesti ja sotilaallisesti vaikutusvaltaisia instituutioita. Paikalliset Igan kyläläiset kapinoivat Tōdai-ji temppeliä vastaan ja Iga itsenäistyi ja onnistui irrottamaan itsensä keskushallinon vallasta ennen Kamakura (1192- 1333) kautta. Nimellisesti alue oli sen jälkeen Niki-klaanin alaisuudessa, jotka olivat Mikawan vasalleja. Todellisuudessa Igaa hallitsi Iga Sokoku Ikki (伊賀惣国一揆). Se oli paikallisten kyläläisten muodostama neuvosto, joka kokoontui päättämään yhteisistä asioista ja alueen puolustuksesta. Neuvosto koostui 12 jäsenestä, jotka valittiin alueen 50-60 perheestä (klaanista). Tärkeässä johtoasemassa oli 3 merkittävintä alueen klaania Fujibayashi, Momochi ja Hattori. Viereinen Kogan alue itsenäistyi hyvin samalla tavalla.
Japanissa kehittyi 600 luvulla pakallinen buddhismin muoto Shugendō (修験道, eli. koetuksen ja harjoittelun tie”, jossa sekoittui Tantra Buddhismi, Shinto-vuoristopalvonta ja paikallisuskomukset. En no Gyōja pidetään kyseisen uskonnon kantahahmona. Heian (794- 1185) kaudella se sai lisävaikutteita Vajrayāna Buddhismista ja saavutti suosiota Kyoton aatelisten keskuudessa. Shugendōa harjoitetaan suorittamalla fyysisesti ja henkisesti rasittavia rituaaleja vuoristossa. Igan ja Kogan vuoristoalueet olivat pyhiä alueita tälle uskonnolle ja se vaikutti merkittävästi paikallisten ihmisten maailman kuvaan.
Bujinkanissa vallitsevan teorian mukaan, Kiinan Tang-dynastian sorruttua Japaniin tulvi pakolaisia. Igaan paenneista mainotaan Cho Busho, Yo Gyokko ja Ikai. He jakoivat oppiaan paikallisille jizamuraille ja ninjutsu perustuu pitkälti heidän opetuksiinsa. Tyypillisesti perheellä oli oma ninjutsutyylinsä, joka periytyi suvun sisällä. Vakoilun ja epätavallisen sodankäynnin lisäksi Iga no monojen tuli hallita samurain taidot. Useassa lähteessä korostetaan Iga no monojen kykyä toimia myös sotureina eikä pelkästään vakoojina. Ninjutsu koostui siis erillisistä vakoilutekniikoista ja kamppailutaidoista.
Igan ninjasuvut toimittivat palkkasotilaita paikallisille sotaherroille, erityistehtäviin kaikkialle Japaniin. Tällä tavalla he pystyivät vaikuttamaan poliittiseen tasapainoon, joka mahdollisti heidän itsenäisen elämäntapansa. Se loppui 1581 toiseen Tenshō igan sotaan, (Tenshō Iga no Ran 天正伊賀の乱).