Shuriken tarkoittaa ”käteen piilotettua terää”, mutta sillä yleensä viitataan japanilaisiin heittoaseisiin. Shurikenit jakautuvat kahteen tyyppiin: Bo shurikenit (棒手裏剣) ovat suoria, naulamaisia heittoteriä, ja hira shurikenit (平手裏剣) ovat metallisia heitettäviä levyjä tai tähtiä. Bujinkanissa harjoitellaan molempien käyttöä, bo shurikenien käyttöä harjoitellaan syömäpuikkoja käyttämällä kun taas hira shurikenien käyttöä harjoitellessa käytetään tyypillisesti käyntikortteja tai muita vastaavia turvallisia harjoitteluvälineitä. Metallisia bo shurikeneita puolestaan heitetään veitsenheittotauluun harjoittelutarkoituksessa.

Bo shuriken heitetään siten, että shuriken pyörii mahdollisimman vähän, ja terä osoittaa suurimman osan ajasta kohti vastustajaa. Tätä heittotyyliä kutsutaan nimellä jiki da-ho, kun taas perinteistä länsimaista veitsenheittoa muistuttava heittotyyli, jossa terä pyörii enemmän, on nimeltään han-ten da-ho. Heittotekniikka on haastava ja vaatii paljon harjoittelua, jonka vuoksi Bujinkanissa pyritään harjoittelemaan heittoaseiden heittoa eri etäisyyksiltä ja eri kulmista mahdollisuuksien mukaan. Bo shurikenien lisäksi Bujinkaniin kuuluvat neliömäiset teppan ja senban shurikenit, jotka kuuluvat hira shurikenien joukkoon.

Shurikeneita voitiin myös käyttää tarvittaessa lähitaistelussa improvisoituna aseena, eivätkä ne olleet pelkästään ninjutsuun liittyvä väline, vaan monet perinteiset samuraityylit käyttävät shurikeneita. Shuriken jutsu on todennäköisesti kehittynyt kivien ja teroitettujen kolikkojen heittämisestä.