Kusari tarkoittaa ketjua. Bujinkanissa harjoittelemme kusarifundolla joka tunnetaan myös nimellä manrikigusari. Se on non 90 cm pitkä ketju (kusari), jonka päissä on pienet painot (fundo). Kusarifundoa sovelletaan usein tekniikoihin ja katoihin ikään kuin improvisoituna välineenä. Manrikigusari on peräisin Masaki ryusta jota Hatsumi harjoitteli ennen kuin tapasi Takamatsu sensein. Masaki ryun mukaan manrikigusarin/ kusarifundon kehitti Masaki Tarodayu Toshimitsu kun hänelle annettiin tehtäväksi vartioida Edo linnan Otemon porttia. Veren vuodattaminen oli kiellettyä linnassa, joten hän tarvitsi aseen, joka ei tuottanut haavoja. Manrikikusari tarkoittaa ketjua jolla on kymmentuhannen miehen voima.  

Togakure ryu teaches the use of Kyoketsu Shoge, a tool to help move in mountainous terrain which can be used as a weapon if needed. It has a dagger-like head (kunai) sporting a hook halfway down its length. A rope made of human or horse hair with a metal ring as weight at the end.

We also utilise kusari kama or chain sickles in Bujinkan. The kusari kama sickle is specifically designed for warfare rather than agricultural purposes. There are several kinds of blades, usually reminiscent of European war hammers with sharpened edges. A weighted chain was fixed to the sickle. Probably the kusari kama was developed in the Muromachi Period (1336-1573). The weight at the end of the chain was used for striking the opponent much the same as the European flail. The chain can be used for wrapping and binding an enemy’s weapons or body parts, or to strangle. With the sickle, the wielder could strike, cut, deflect, and bind the enemy’s weapon.